Jean Sibeliuksen hektinen elämä Helsingissä alkoi saada jo vakavia piirteitä. Monet ystävät, perheestä puhumattakaan, katsoivat, että ainut vaihtoehto on muuttaa maaseudun rauhaan. Ahon ja Järnefeltin avulla tontti löytyi. Sibelius ei saanut rantatonttia, mutta sai venepaikan järven rannalta.
1904 Lars Sonckin piirtämä Ainola oli valmis, ja mestari muutti perheineen Tuusulanjärven taiteilijayhteisöön. Ainolassa Sibelius saavutti sen luonnonrauhan, jota hän oli tavoitellut. Elämä Helsingissä jäi taakse ja tilalle tulivat kurjet ja joutsenet.
Aino Sibelius jaksoi taakkansa kantaa ja totesi: ”Jannen taide on tärkein. Kaikki muu tulee sen perässä.” Lasten kertomusten mukaan, kun Sibelius aloitti säveltämisen, kodissa vallitsi aurinkoinen ja vapautunut ilmapiiri. Toisaalta sitten sävellystemperamentin iskiessä talossa piti olla hiiren hiljaa. Silloin Aino usei meni lasten kanssa Halosenniemeen. Siellä saivat lapset pelmuta ja Aino ja Maija soittivat usein yhdessä pianoa. Niin, mikäli puutarhatöistä ehtivät. Ainolassakin pidettiin usein yhteissoittohetkiä Mozartin ja Beethovenin viulusonaattien parissa.
Jos haluat kommentoida