Ahola, Tuusulanjärven ensimmäinen taiteilijakoti, oli koti kahdelle merkittävälle kultakauden taiteilijalle – Juhani Aholle ja Venny Soldan-Brofeldtille. Tämä blogiteksti vie sinut heidän elämäänsä arjen ja taiteen rajapinnassa.
Tuusulanjärvellä ja Rantatiellä oli totuttu venäjän emigrantteihin ja ruotsalaisiin kartanonherroihin, mutta helsingin boheemit herättivät keskustelua. Venny Soldan-Brofelt, joka oli Pariisin maailmannäyttelyssä palkittu kuvataiteilija, käytti pitkiä housuja ja poltti piippua. Kaiken lisäksi ajoi polkupyörällä. Siis aivan tavatonta siihen aikaan naisihmiselle. Juhani Aho taas harrasti terveitä elämäntapoja kyntämällä ilkosillaan pihallaan. Suomen tunnetuin kirjailija kohahdutti. Terveet elämäntavat, joihin siis kuului myös tämä ilkosillaan kirmailu, toivat Tuusulaan uutena muotina alueen täysihoitoloissa asuneen ja sittemmin Lepolan isännän Emil Nestor Setälän, kielitieteilijän ja opetusministerin. Sanotaan Setälän myös kirjoittaneen Suomen itsenäisyysjulistuksen tekstin 1917.
Tuusulanjärvi oli kalaisa ja Ahoa sanottiin kalahulluksi. Kyllähän siinä perää oli. Halosen Pekka joskus kurillaan motkotti, että se kutjake putsaa koko järven kuhista. Sibeliuksen kanssa Juhani Aho kävi silloin tällöin verkkoja kokemassa. Silloin ohikulkijat ihmettelivät, kuka Ahon veneen perätuhdolla istui shaketissa ja knalli päässä. Se oli tietysti tyylitietoinen Jean Sibelius. Juhani Aho haudattiin Iisalmelle, ja hänen intohimostaan kalastukseen kertoo sekin, että hautaan arkun päälle laskettiin myös kalavehkeet.